Talvi yllätti suomalaiset.

Sama juttu vuodesta toiseen. Uskomatonta. Eka tulee 20cm lunta joka muuttu vedeksi ja rännäksi. Maailma muuttuu vedeksi, tulvii ja autot jumii pitkin poikin. Kaaosta, vaihtamattomia talvirenkaita, pyöräilijöitä kyljillään, itkeviä lapsia mummoja ja vettä valuvia koiria räntäkimpaleet tassuissaan. Sniiiks.

Käsittämätöntä huomata olevansa rakastunut. En voinut kuvitella koskaan jakavani sieluani, katseitani ja unelmiani saatika sänkyäni, aamukahvejani ja vapauttani kenenkään kanssa. Olen niin helvetin onnellinen.

Ajelin tuossa. Kaksi tuntia nukahtamaisillani aamuyöstä kotia kohti. Ei vastaantulijoita. Liian kovaa.

Kesään kuuluu jotkut asiat. Niiden puuttumisen oivallus on äärimmäisen räjähtäviä. Olen tottunut lehmiin. Näin ekaa kertaa tälle kesää nuokkuvia lehmiä pellolla. Nousevan auringon kullassa hehkuvaa rypsiä.Ojan yllä huokailevan usvan. Liian kovaa. Piti hidastaa ja körötellä. Piti huudattaa ikkunaa auki, radio suomea jotta joku puhuisi ja antaa kylmän ilman vilvoittaa orastava uni pois. Pääsin kotiin. Lukitsin avaimet auton sisälle (itseni ulos) kun parkkeerasin talliin. Onneksi oli jäänyt yksi ovista autossa auki. Lähdin sisälle ja etsin kotiavaimia. Olivat tallin ovessa joka oli jäänyt auki. Huoh. Ehkäpä nyt olisi aika mennä nukkumaan.

Kesässä on jotain fantastista. Noussut aurinko möllöttää taivaalla häiriten tulevaa unta ja kuu hopeaisena. Linnut laulaa. Pitäisi vain valvoa päivä toisensa jälkeen ja tehdä kaikki. Tuoksutella merta. Kävellä metsät läpi. Kerätä kukkia. Poimia marjoja. Hoitaa puutarhaa. Soutaa. Uida järvessä. Uida meressä. Käydä terassilla. Kesätapahtumassa. Festareilla. Tavata sukulaisia ja tehdä maakunta matkoja lähi kuntiin. Tutustua niihin ihmeellisiin museoihin mitä kaikkialla on. Tiekirkkoihin. Huoltoasemiin. Kyläbaareihin. Unohtaa isot kaupungit ja kokea.

No, kyllä maistuisi ihan päivä mökillä auringossa lehtiä lukiessa. Nyt kun kerrankin on vähän hyttysiä.

On kummallista kuin projekti johon antaa sielunsa, ruumiinsa ja kaiken aikansa on yhtä-äkkiä ohitse. Tilalla äänettömyys, tyhjyys ja hirveä heinänuha. Elämä ihan palasina ja ei vaan jaksa alkaa touhuamaan mitään. Taiteilijan tyydytyksestä tyhjyyteen kierre on kyllä aivan anuksesta.

Eipä siinä mitään. Tuli oltua aika humalassa karonkassa. Kotona parvekkeelle itkemään tyhjyyttä pikku päissään ja liikutusta siitä, kuinka oma työ otettiin koko porukalla esiin ja kiitettiin. Kosketti. Kovin. Mutta päissään sitä pitää joskus ollakkin. Eikö niin? mutta pitääkö sitä mennä puhumaan pomolleen...ohhoijaa.

Väsyttää ikuisesti. Ei jaksaisi liikahtaa mihinkään. Varsi on niin rikki, niskat niin jumissa ettei päätään kykene kääntämään, ääni mennyt ja iho ruhjeilla. Kaikkensa antanut olo todellakin. Kahvi auttaa. Kyllä.

Mutta ei sekään ihmeitä tee.

Niin se vain on ja menee. Aika fantastista. Ikinä ei lopu mahdollisuus siitä, että voisi aikuisten oikeasti oppia uusia asioita tai kokea. Eilen kävin ekaa kertaa tälle kesää uimassa. Tänään suutelin juuri täysi-ikäisyyden tavoittanutta nuorta miestä ekaa kertaa pariin päivään. Tapailen niin nuorta ekaa kertaa elämässäni. Ja se on hänelle eka kerta kuin tapailee ketään. Tänään ajoin ekaa kertaa roimaa ylinopeutta. Eilen ajoin ekaa kertaa punaisia päin. Huomenna menen ekaa kertaa tekemään työtä johon toukokuun lopulla valmistuin. Äsken tein ekaa kertaa Samkya meditaatio tanssia. 45 minuuttia. Shu. Shu. Teki kerrassaan mahtavuutta.

Olen hämmentynyt tästä yhdestä pojasta. Pelottaa, sillä koska se on eka kerta, että tulee tapahtumaan suuria. Suuntaan jos toiseen. Itse olen tälläinen paatunut kaiken nähnyt neljä vuotta vanhempi ämmän reukale joka voi särkeä isostikkin sydämmen. Ekaa kertaa. Mutta silti, en ole kokenut vastaavaa parin vuoden tuijotusta. Eka kerta. Ekaa kertaa olen tapaillut miestä viikon ja emme ole nukkuneet yötä yhdessä, harrastaneet seksiä tai vastaavaa. Ekaa kertaa menen päivän kerrallaan. Ekaa kertaa olen menossa kouluun jossa "ihastukseni" on. Ekaa kertaa olen menossa oikeaan järkevään kouluun. Olin viikonloppuna ekaa kertaa uudistetussa entisessä työpaikassani töissä. Otin yhteyttä tuntemattomaan ihmiseen sillä hän oli niin hauska - ekaa kertaa. Yleensä rypistän paperilaput numeroineen roskiksen pohjalle. Kiitos nam. Ei kiitos. Ekaa kertaa olen menossa ehkäpä treffeille helsingissä. Ekaa kertaa käytin hienoa kassakonetta ja opin.

Kaikkeen on aina se eka kerta ja JESTAS, ihastuttavaa on se!